Auto alle ja baanalle!

Ylhäisessä yksinäisyydessäni suuntasin vielä vatsataudista toipuen Akaroan kylään. Tie oli jälleen mutkitteleva ja kaunis, kuten suurin osa teistä Eteläsaarella ilmeisesti on. Akaroan alkujaan ranskalainen kylä on sievä, mutta myös melkoinen turistikeskittymä ainakin rantabulevardin osalta. Akaroassa päädyin pääasiassa hyödyntämään kirjaston ilmaista wifiä ja ottamaan muutaman valokuvan sekä bensaa. Tankatessani pari hieman iäkkäämpää naista tuli kysymään, josko voisin heittää heidät takaisin rantakadun suuntaan, ja toki suostuin. Tästä puolen kilometrin matkasta leidit maksoivat minulle estelyistä huolimatta 20 dollaria, joten seuraava hostelliyöni oli melkeinpä sillä kuitattu. Aika hyvä diili, sanoisin. 

Osalla kaduista oli edelleen ranskalainen nimi.

The houses sure were pretty!

Nearly there! But where exactly is 'there', I wonder?

Satama-aluetta

Pikkupaviljongista laiturin nokassa tuli mieleen Muumit.

Hassu kuoppa kukkulassa.

Akaroasta päätin jatkaa matkaa niin pitkälle kuin jaksaisin. En ollut syönyt juuri mitään muutamaan päivään, joten autossa istuminen kävelyn ja muun puuhastelun sijaan tuntui hyvältä ratkaisulta. Ajoin Oamarun kaupunkiin saakka, jossa suuntasin umpimähkään yhteen netistä bongaamaani hostelliin. Hostelli osoittautuikin oikein hyväksi valinnaksi, sillä paikkaa voisi parhaiten kuvailla sanoilla omituinen, hupsu ja erikoinen. Omistaja ei ollut saapuessani paikalla, joten soitin ovessa annettuun numeroon. Vastatessaan hostellin emäntä kuiskutti olevansa elokuvissa ja kehotti vain kirjoittamaan nimeni ovessa olevalle taululle ja valitsemaan haluamani sängyn naisten dormista. Toimiihan se sisäänkirjautuminen näinkin! Omistaja, hapsuhiuksinen ja viehättävä viisikymppinen nainen, osoittautui myöhemmin aivan hostellinsa kaltaiseksi, mikä ei ollut lainkaan huono asia. Hän muun muassa kertoili minulle poikansa unesta, jossa poika melkein tapasi sielunkumppaninsa rautatieasemalla ”but missed her by two years”. En ehkä ihan tajunnut tarinan pointtia, mutta mielenkiintoinen juttutuokiomme oli joka tapauksessa.

Cute little hostel

Näin toimitaan Eteläsaarella, love it!

Hostelli oli täynnä hupsuja kylttejä.

Hyvä muistutus nykyihmiselle.

Joulustahan ei vielä ollut kuin kaksi kuukautta.

Niih!

Tässä vaiheessa olikin aika suunnata keltasilmäpingviinejä etsiskelemään. Kurvasin Bushy Beachin rantakallioiden tuntumaan, jossa jo jonkin verran porukkaa odotteli pingviinien tuloa. Suurta pingviiniryntäystä emme päässeet todistamaan, mutta muutama sieltä mereltä rantaan tepsutteli joka tapauksessa. Lainasin vieressäni istuskelleelta sveitsiläispariskunnalta kiikareita, ja aikas hassuja olentojahan nuo pingviinit vaikuttivat olevan. Halppiskamerani zoomi ei todellakaan riittänyt pingviinien kuvaamiseen, mutta uskottehan jos sanon noiden epämääräisten pisteiden olevan pingviinejä. 

Those colors <3

Pingviini päivystää (ja hieman myös kakkasi).

Siellä toinen taapertaa jättäen räpylänjälkipolun hiekkaan.

Toki lähistöllä oli myös lampaita.

Almost sunset.

Pingviinit miettivät, jaksaisiko kiivetä rinnettä ylös. (Pingviinit ihan oikeasti kiipeili tuollaisia kukkoloita ylös. Vieläkään en ole oikein varma, miksi!)

Pidin Oamarun kaupungista, ja olisin voinut viipyä siellä pidempäänkin, mutta edellisen viikon jumittamisen jäljiltä maantien polte kutsui sen verran kovasti, että matkaan oli päästävä heti seuraavana päivänä. Hostellin omistaja halasi minua hyvästiksi, ja niin moottoritie, vaikkei Eteläsaarella sellaisia varsinaisesti olekaan, oli jälleen kuuma!

Mutkia ja kurveja matkassa

Muutaman mutkan, yöbussin, Wellingtonin kekkereiden ja Cookin salmen ylittävän lautan kautta päädyin Christchurchiin, josta olin suunnitellut ostavani auton Eteläsaaren road trip -seikkailuja silmällä pitäen. Ja voi kuulkaas, kylläpäs auton ostaminen voikin joskus ollla helppoa. Airbnb-hostini Christine heitti minut toiselle puolelle kaupunkia Turner’s Car Auction -nimisen paikan pihaan, ja noin puolitoista tuntia myöhemmin kurvasin Christchurchin kaduille upouudella (noh, siis minulle uudella) päärynänsävyisellä Nissan Sentrallani. Halusin farmarimallisen auton, jotta voisin tarpeen tullen nukkua autossa suht mukavasti, ja koska Sentrassa oli puitteet, hinta ja tunnelma kohdallaan, päädyin tekemään kaupat saman tien. Tiesin jo silloin, että tämä päätös on joko todella oivallinen tai vastaavasti typerintä ikinä. Pidin peukkuja ensimmäisen vaihtoehdon puolesta.

That's my ride!

Waiting for the Cook Strait ferry to depart.

Rush hour

I have no idea what they add to the water to make it so turquoise, but keep up the good work, guys!

 

 

 

 

Christchurchista minulla ei ole juuri mitään sanottavaa. Kaupungin keskusta kärsi pahoin muutaman vuoden takaisissa maanjäristyksissä, ja jälleenrakentamisesta huolimatta keskusta on melkoisen masentava. Jätinkin Christchurchin nostokurjet taakseni ja suuntasin uudella koslallani kohti Banks Peninsulaa ja Decanter Bayta, jossa olin sopinut aloittavani seuraavan HelpX-pestini. Tie Decanter Bayhin oli mutkitteleva, kaunis ja syrjäinen. Decanter Bay ympäristöineen oli siihen mennessä näkemäni kaunein pala Uutta-Seelantia: kallioita, vehreyttä ja turkoosia vettä sinisen taivaan kehystämänä. Työstäni siellä en tosin pitänyt kovin paljon, ja muutenkin paikan kuvaus HelpX-sivustolla oli hieman harhaanjohtava. Kaiken lisäksi kärsin pari päivää oikein kunnon vatsapöpöstä, joten ehkäpä on parempi antaa kuvien puhua puolestaan ja jättää kirjoittelu tällä kertaa hieman vähemmälle. (Jottei nyt jäisi vallan negatiivinen kuva tästä paikasta, oli siellä hyviäkin hetkiä, kuten 14 km kävelyretki, jolta suurin osa kuvista on, sekä hauskat hetket naapureiden veneella ja veneen vetämän donitsin kyydissä roikkuen – 30 dollarilla ostamani märkäpukukin pääsi käyttöön, sillä vettä ei parhaalla tahdollakaan voinut kuvailla lämpimäksi!)

One of the most beautiful houses and gardens I've ever seen.

Decanter Bay

 

Cool rocks and cliffs add character to any peaceful bay.

Sheep butts.

Sheep fronts, too.

Negotiation time.

One of my favorite New Zealand photos.

The laundry room.

The outcome of a trip to the laundry room.

After work it was time to relax in this gorgeous hammock. Please note my equally gorgeous jandal (that's what flip-flops are called here) tan lines.

Hieman tervehdyttyäni olin erittäin tyytyväinen päästessäni matkaan omassa ylhäisessä yksinäisyydessäni omalla kaarallani kurvaillen. Eteläsaaren tutkimusmatka alkakoon!